Juho Jaakonpoika Sillankorva Junttila

FM Mauri Junttila

Juho Jaakonpoika Sillankorva-Junttila, erilaisempia miehiä

Isoisäni isoisä Juho Jaakonpoika Junttila (vv. 1790-1856) oli ollut erikoisempi mies. Hänellä oli nuorukaisena ollut erilaisempia kokemuksia, kuin yleensä on.

Vuosien 1808-1809 Suomen sodan aikana, silloin noin 18-vuotias Juho oli joutunut Temmeksen kautta kulkeneitten venäläisten sotilaiden vangiksi. Hänen äitinsä oli juossut hädissään pappilaan silloisen Temmeksen kappalaisen Hildenin luo. Hilden oli kirjoittanut anomuksen Juhon puolesta venäläisten sotapäälliköille. Kirjeessä hän oli maininnut siitä, ”että kuinka väärin oli ollut viedä leskiäidin ainoa poika”.

Venäläiset olivat laittaneet vankinsa pönkän taakse Vitalin saunaan. Eräs tarina kertoo, että hänen äitinsä olisi ohi kulkiessaan potkaissut pönkän pois saunan oven edestä. Ja, Juhon oli onnistunut paeta venäläisille juuri sattuneen hämmennyksen, sekaannuksen aikana.

Venäläiset olivat ottaneet jonkin verran vankeja myös Suomen sodan aikana, vaikka eivät vangiksi ottamiset tai paikallisten siviilien ryöstelyt eikä surmaamiset olleet lähellekään sitä luokkaa, kuin olivat olleet julman ja kauhean isonvihan aikana. He olivat ottaneet Suomen sodan aikana, kulkiessaan kurinalaisina sotajoukkoina halki Suomen silloisia vähäisiä teitä myöten vangeikseen tavallisesti vain muutamia nuoria naisia lähinnä palvelijoikseen tai muuten vain ilokseen.

Niinä aikoina, noin sadan vuoden takaiset isonvihan tarinat kauhuineen elivät vielä voimakkaina kansan keskuudessa. Jonkin verran oli paettu syvien metsien, piilopirtteihin myös Suomen sodan aikana. Eräät raharikkaat olivat piiloittaneet arvoesineitään piiloon venäläisiltä metsien kätköpaikoihin.

Isollavihalla (vv. 1713-1721) ja Suomen sodalla (vv. 1808-1809) oli ollut muitakin eroja sadan vuoden aikaeron lisäksi. Esimerkiksi säätyläiset pakenivät sankoin joukoin isonvihan aikana emämaa Ruotsiin. Eivät he paenneet sinne Suomen sodan aikana. Isonvihassa venäläisten hävitysvimma Suomessa eli kaiken asutuksen ja elämän tuhoaminen oli ollut julmaa ja systemaattista toimintaa.

Limingan kirkkoherra Kristian Gisselkors oli laatinut, palattuaan pakomatkaltaan Ruotsista vuonna 1721 tilastoja Limingan menetyksistä isonvihan aikana. Noin 2094 oli murhattu Limingan ja sen kylien vähäisistä asukasmääristä ja 454 oli viety vangeiksi Venäjälle. Venäläiset lähtivät tyystin pois Suomesta isonvihan Uudenkaupungin rauhanteon (v. 1721) jälkeen.

Suomen sodan aikana (vv. 1808-1809) venäläiset sotilaat ja Ruotsin alamaiset, suomalaiset ruotusotilaat liikkuivat kurinalaisina sotajoukkoina silloisilla vähäisillä Suomen teillä. Suomalaiset ruotusotilaat taistelivat ruotsalaisten upseerien johdolla tietyillä historiaan jääneillä taistelutantereilla. Oli taisteltu esimerkiksi Siikajoella 18.4.1808, Revonlahdella 27.4.1808 ja Pulkkilassa 2.5.1808. Viimeinen Suomen sotaan liittynyt taistelu oli taisteltu Rantsilan Kerälänkylässä marraskuussa 1808.

Temmeksen läpitäjissä taistellut Suomen sodan taistelut olivat olleet voittoisia suomalaisille ruotusotilaille. Mutta, Suomi on laaja. Muualla oli ollut paljon epäonnea sodassa. Useista Pohjois-Pohjanmaan voittoisista taisteluista huolimatta hävisimme Suomen sodan.

Sittemmin, Suomen säädyt vannoivat uskollisuuttaan Venäjän keisarille Porvoossa 29.3.1809. Suomen sodan seurauksena Ruotsi menetti Suomen ja maastamme tuli Venäjän autonomia ja meistä tuli Venäjän keisarin alamaisia.

Sitten, Suomi sai olla kauan rauhassa sodilta. Sotaa koettiin seuraavan kerran vasta Oolannin sodan aikana. Se koettiin rankimmin Ahvenanmaalla. Lisäksi oli ollut vähäisissä määrin kahakointia ja sodantapaista joissakin Pohjanlahden rannnikkokaupungeissa. Esimerkiksi vuoden 1854 kesällä englantilaiset merisotilaat hävittivät ja polttivat Oulun, Raahen ja Kokkolan satamavarastoja. Engelsmannit polttivat tervavarastoja ja laivaveistämöitä keskeneräisine laivoineen.

Ketterä, hyväkuntoinen ja nokkela nuorukainen oli Junttilan Juho ollut. Kovin olivat vaarallisia vastustajia nuorukaiselle olleet venäläiset sotilaat. Heillä olivat olleet nuolena kiitävät sotaratsut, pistinkeihäät, sapelit ja henkilökohtaiset ruutiaseet.

Oli ”Juntti Jussin” paossa venäläisiltä uskoakseni ollut mukana myös hyvää tuuria. Eräs ”Karjalan Kannaksen halkijuoksuun”, lopputaisteluihin syyskesällä 1944 osallistunut kertoi, että hän oli polkenut kovaa vauhtia hyväkuntoisella polkupyörällä kohden Suomea haavoittunut aseveli tarakalla. Hänen vierelleen oli juossut vikkeläjalkainen punaupseeri tähtäillen Naganillaan. Olisiko hän ollut hiukan perkfektionisti, kun juoksi rinnalle ja samalla tähtäili suomalaissoturia kuin otsaan ampuakseen? Hän kompastui risuun ja pääsin katveeeseen. ”Että, tuuriakin oli meillä välillä siellä”; kertoili eräs jatkosodan veteraani.

Juhon  onnistui siis paeta. Hän pakeni ensin Temmeksen pappilan takaisiin jokivarren ryteköihin. Kohta sinne ilmestyi samanikäinen Juhon nuori naiskaveri Brita Haapa-Perttula, Juhon tuleva vaimo. Hänellä oli mukanaan  Sillankorvan Halli koira.

Britalla oli mukanaan hiukan suolaa, pari puukkoa, vähän ruokaa, tulentekovälineet ja muuan vaatekapppale, johon kääriytyä yöksi. Oli hänellä mukanaan myös muuan ongenkoukku ja ansalankaa avuksi Juholle elannon hankkimiseen metsissä. Niiden avulla eränkävijän ominaisuuksia omannut Juho saattoi alkaa elää pakolaisena metsissä. Ja, hän kykenisi eleleen pakosalla metsissä pakon edessä jopa pitemmän aikaa. ”Niin se on varminta, että piileskellä metsissä ja vaihtaa siellä olopaikkaa melko usein ja laajalla alueella, niin kauan kunnes tilanne rauhoittuu”; juttelivat kaverukset Brita ja Juho.

Brita arvuutteli, että arvaako ”Juntti Jussi”, kuka hänet oikeasti auttoi pakoon Vitalin saunasta? Juho sanoi, että olisitko se sinä ollut? Brita vastasi, että kyllä se pelastajasi oli Sillankorvan Halli. Juholla oli niinä aikoina ollut koirana noin neljän vuoden ikäinen kaunis, kohtalaisen kokoinen, poikkeuksellisen viisas Halli.

Brita kertoili, että ”seurasin etäältä sydän kurkussa tilanteen kehittymistä, kun olit vankina siellä Vitalin saunassa”. Hain kaverikseni Hallin Sillankorvasta sinua pelastaan. Olin sen varhaisemmin huomannut, että Halli osaa liikkua äänettömästi, varjon lailla ja se osaa lukea käsi-ja sormi merkeistä, mitä kuuluu tehdä.

Niin tapahtumat etenivät, että Halli kaatoi kehoituksestani, käsimerkeistäni pönkän saunan oven edestä. Lähdimme sieltä heti ovipönkän kaatumisen jälkeen kovaa kyytiä pakoon. Kylläkin, Halli kävi härnäämässä lähelle leiriytyneitten venäläisten sotakoirat – raivon partaalle. Pissali narttukoiran pissojaan sotakoirien leiripaikan läheisyyteen. Härnäsi siten ne niin sekavaan tilaan, että tuskin venäläiset kykenivät niitä hetkeen saamaan hallintaansa. Halli teki hajujälkiä myös ympäristöön sinne tänne ja melko laajalle alueelle.

Tänne pappilan takaisiin risukoihin tulimme, kuin jonkin ”etiäisen” johdattamana. Tämä sankka ryteikkö tuli mieleen, koska kävimme täällä pöheikössä pikaiseltaan rippikoulun aikana. Jo kaukaa Halli haistoi sinut. Hyvä tänne oli osata. Kivaa, kun voin antaa nuo muutamat esineet sinulle. Sinun on tärkeää jatkaa heti pakoasi.

Olisivatko Suomen sodan ajan venäläiset olleet jo jonkinmoisia rotuopin kannattajia? Rotuoppi ja ihmisten jalostaminen sai julkisuutta vasta paljon myöhemmin Saksan natsiherruuden ja rotuopin aikana.

Vanhaan aikaan Temmeksellä tarinoitiin siitä, että venäläiset olisivat ottaneet nuoren Juhon vangikseen juuri hänen hyvien ominaisuuksiensa ja erinomaisuuden takia. Juho oli ollut teräväpäinen, nokkela ja osaava. Hän ei ollut esimerkiksi tarvinnut pajaseppien, puuseppien, satulaseppien ei suutareiden eikä räätäleiden apua. Juholla oli ollut poikkeuksellisen kehittyneitä sekä fyysisiä että henkisiä ominaisuuksia. Hän oli jopa oppinut venäjää nopeaan – vain sitä kuullessaan.

Myöhemmin, Sillankorvan isäntänä ollessaan Juho oli ollut kyvykäs ja osaava maanviljelijä. Hän oli ollut myös tehokas suoviljelijä. Sillankorvassa oli ollut hyvää lypsykarjaa. Käsistään tekevä Juho oli nikkaroinut Temmeksen kirkon saarnastuolin kaikukatoksen. Hän oli ollut myös pieni lahjoittaja. Hän lahjoitti kirkkoon virsien numerotaulun metallinumeroineen.

Lähteitä:

http://www.kirjastovirma.fi/temmes/pitajanumero/asutushistoria

http://www.geni.com/people/Junttila/6000000019898800483

http://www.myheritage.fi/research?action=query&formId=1&formMode=0&qname=Name+fnmo.2+fnmsvos.1+fnmsmi.1+ln.Junttila%2F1Sillankorva+lnmo.3+lnmsdm.1+lnmsmf3.1+lnmsrs.1

http://www.kirjastovirma.fi/temmes/pitajanumero/sotamuistot

http://www.kirjastovirma.fi/kirkot/temmes

http://www.geni.com/people/Junttila/6000000019898800483

https://fi.wikipedia.org/wiki/Oolannin_sota

http://oulu.ouka.fi/ppm/naakka/heinakuu/naakka_lue.htm

 Suomen sodan 1808-1809  sankari Sven Dufva
Suomen sodan vv. 1808-1809 sankari Sven Dufva
Suomen sodan 1808-1809 sotilaita
Suomen sodan vv. 1808-1809 ruotusotilaita
Kartasssa Temmestä
Kartasssa Temmestä